Kaksi suunnitteilla olevaa ranskalaista televisioanimaatiota nostaa esiin saman yllättävän nimen: Marie Curie. Nämäkin hankkeet esiteltiin eurooppalaisen tv-animaation tuotantotapahtuma Cartoon Forumissa Ranskan Toulouse’ssa syyskuun puolivälissä. Kaikkiaan Forumissa nähtiin 75 suunnitteilla tai tekeillä olevaa tv-animaatiota. Jokainen esitellään 20 minuutissa paikalle kokoontuneille rahoittajille, tv-kanavien ostajille, kirjankustantajille ja muiden tuotantoyhtiöiden edustajille. Tällä kertaa tapahtumaan osallistui 993 ihmistä 42 maasta.
Marie Curie (1867 – 1934) taas oli puolalais-ranskalainen fyysikko ja kemisti. Hän oli lahjakas ja tunnettu tutkija, joka sai kahdesti Nobelin palkinnon. Ensin 1903 yhdessä miehensä Pierre Curien kanssa radioaktiivisuuden ja 1911 yksin radiumin tutkimisesta. Hänen tyttärensä Irène Joliot-Curie (1896 – 1956) tutki radioaktiivisuutta. Yhdessä miehensä Frédérik Joliot-Curie’n hän sai Nobelin palkinnon 1935. Niitä siis kertyi perheeseen viisi.
Camille Alméras’n ohjaama Marie Curie’s great war on 52 minuutin mittainen ranskalaishanke. Se kertoo kesästä 1914, jolloin Marie Curie lähti rintamalle autoon sijoitetun röntgenkuvauslaitteen kanssa. Rahat kuvausautoihin hän keräsi Pariisin rikkailta, kertoo tuottaja Delphine Schmit. Tuolloin 17-vuotias Irène liittyi mukaan. Marie Curie oli tutkinut röntgensäteitä ja oli alan pioneereja. Sotasairaaloiden patriarkaalinen henki ei kuitenkaan taipunut helposti naisten tuoman uuden keksinnön käyttöön.
“Marie Curie kiinnosti minua. Luin nipun elämäkertoja, mutta hänen työstään ensimmäisen maailmansodan aikana kerrottiin vähän. Hän kuitenkin kehitti tuolloin röntgensäteitä ja oli hyödyksi rintamalla”, sanoo ohjaaja Camille Alméras. “Tein tämän elokuvan innostukseksi kaikille. Jokainen voi tehdä osansa.”
Kerronnan tärkeä ulottuvuus on äidin ja tyttären suhde. “Irène oppii, että vaikka Marie oli etäinen äiti ja asetti hankkeensa etusijalle, äiti voi olla inspiraationa. Haluan sanoa, että naiset voivat tehdä uraa ja silti olla hyviä äitejä. Heidän lapsistaan ei kasva surullisia”, Alméras sanoo.
Irène Curie oli feministi sekä sosialisti. Hän toimi Ranskan kansanrintamahallituksen alivaltiosihteerinä 1936, jolloin maan naisilla ei edes ollut äänioikeutta.
Visuaalisesti elokuva on pelkistettyä, realistisuuteen nojaavaa viivapiirrosta. Ohjaaja kertoo käyttäneensä pohjana paljon valokuvia sodasta sekä vanhoja röntgenkuvia. “Sisareni teki graafisen puolen. Hänen periaatteensa on, että mitä vähemmän viivoja, sitä parempi.”
Toinen Marie Curie’n työhön viittaava hanke 8 x 40 ‘ sarja The Chimera Brigade taas jättää todellisuuden kauas taakseen. Entä jos Marie Curie loikin ensimmäiset supersankarit radiumilla Verdunissa 1916, siinä kysytään. Sarjassa eletään vuotta 1938 ja Curie’n radium-tutkimukset ovat muuttaneet Pariisin. Sodan sekä tohtori Mabusen saksalaisten supersankarien uhka leijuu ilmassa. Radiumilla luodut supersankarit sekä jo edesmenneen Curie’n tutkimukset alkavat taas kiinnostaa Ranskassa.
Sarja perustuu kuuden albumin mittaiseen ranskalaiseen sarjakuvaan. Sen kirjoittivat Serge Lehman ja Fabrice Colin sekä piirsi Gess. Animaatiosarjan ohjaajat ovat Louis Leterrier ja Antoine Charreyron. Sekä sarjakuvaan että animaatioon uppoaa suuri määrä populaarikulttuurimme ja tieteiskertomustemme aineksia. Visuaalisesti animaatio sekoittaa realismia ja fantasiaa, kulkee supersankarisarjakuvien, tieteiskertomusten ja toimintaelokuvien jäljissä. Se kuvaa maailmaa, joka on kehittynyt eri suuntaan kuin omamme. Ei steampunkia, vaan radiumpunkia.
“Sarja on intensiivinen toimintaa täynnä oleva pulp-seikkailu”, tiivistää tuottaja Ron Dyens. “Inspiraationa ovat Jules Verne, Rocketeers ja Blue Eye Samurai.” Sarjan teemoiksi ohjaaja Antoine Charreyron nostaa sankaruuden, historian ja sen, että erilaisuus on voimaa. “Kerromme myös fasismin noususta Euroopassa.”
Toulouse’ssa nähdyistä 75 hankkeesta 17 suunnataan aikuisille tai nuorille aikuisille. Tapahtuman järjestävän Cartoonin johtaja Annick Maes sanoo aikuisyleisölle tehtävien animaatioiden määrän kasvavan jatkuvasti. Nyt niitä oli lähes neljännes kaikista. “Se on kolme kertaa suurempi osuus kuin 2019”, Maes sanoo. “Tuottajat tekevät yhä kunnianhimoisempia hankkeita, katsotaan tarttuvatko tv-kanavat niihin.”
Yksi näkyvä trendi on transmedia, Maes sanoo. Tv-animaatioihin liittyy yhä useammin laaja paletti pelejä, sarjakuvia, sosiaalisen media kanavia sekä verkkoanimaatioita. Verkkomedioistakin siirrytään tv-animaation suuntaan. Ranskalaishanke, 12 x 4’30” The Broos pohjautuu Tiktokissa 677 000 seuraajaa keränneisiin kahden nuoren miehen elämänmenosta kertoviin lyhytvideoihin.
Ohjaaja David Mirailles kertoo aloittaneensa piirtämällä Tiktokiin. Animaatiota hän ei ollut tehnyt, mutta kokeili niitäkin ja sai suosiota. “Halusin niistä pidempiä, oli satsattava käsikirjoituksiinkin. Otin yhteyttä tuottajaan.” Sarjassa on mustavalkoinen yksinkertainen viivapiirros, taustoja näkyy vähän ja fokus on päähenkilöiden Seb ja Adam kasvoissa. He erottuvat silti selkeästi: toisella on musta paita ja vaaleat hiukset, toisella päinvastoin. Formaatti on puhelimeen sopiva.
“Adamia ja Sebiä kuvataan eri tilanteissa”, tuottaja Gabrielle d’Andrimont sanoo. “Juhlissa, tapaamassa kavereitaan… Tämä on ystävyyden kuvaus, erilaiset luonteet täydentävät toisiaan.” Tiktokiin tehdään lisäksi 12 x 1′ sarja.
Nuorten naisten elämään taas vie 15 x 7′ ranskalaissarja Bitches. Siinä kaksi 25-vuotiasta marseillelaisnaista istuu kahvilassa keskustelemassa. “Kerronta on dialogipohjaista” , vahvistaa ohjaaja Manon Tacconi. “Aiheina ovat päivittäinen elämä, rakkaus, työ, kaverit, arjen kamppailut. Puheissa on vakavakin puoli: toisen tytön raskaus, äitiys, aikuistuminen – jos se nyt on mahdollista.”
“Kolmas päähahmo on Marseille. Kasvoin siellä ja tunnen sen elämän. Ja siellä on aurinkoakin, sitä ei ole Pariisissa.” Ää
ninäyttelijätkin on valittu Marseille’sta. Tuottaja Camille Condemi kuvailee sarjaa komediashowksi nuorille aikuisille, sit-comin ja tragedian risteytykseksi. Piirros on yksinkertaistettua, lievästi karrikoitua. Taustalla paistaa se Marseille’n aurinko.
“Luemme joka päivä lehdistä outoja otsikoita”, sanoo ranskalaistuottaja Matthieu Liégeois. “Vanhemmat hylkäsivät vauvan lentokentälle korkeiden kustannusten vuoksi. Mies heitteli ulosteilla ihmisiä Viagra-pilvessä. Mies tappoi appensa alushousuilla.” The Odd News perustuu näihin ja tuotteliaan ranskalaispiirtäjä Anouk Ricardin sarjakuviin. Ricard kerää todellisia otsikoita lehdistä ja piirtää niistä lyhyitä sarjakuvia. Näitä on koottu Faits Divers -albumeihin. Samalla Ricard nostaa otsikoiden outoudet kolmanteen potenssiin kehitellen niistä koomis-traagisen hulluja tarinoita.
Kuten miehestä, joka tappoi appiukkonsa alushousuilla. Ricardin tulkinnassa mies odottaa appeaan kylään, huomaa pesemiensä alushousujen olevan yhä märkinä ja kuivaa ne mikrouunissa. Appi tulee, luulee karrelle palaneita alushousuja oliiviksi, syö sen ja kuolee. “Ricard on erikoistunut outoihin kuviin ja häntä on käännetty paljon”, tuottaja kertoo. “Kaikki, mihin Anouk koskee, on kultaa.” Suomeksi häneltä on ilmestynyt vain 2016 lasten pieni katselukirja Nuppuset 8, kustantajana Kutikuti.
Animaatio seuraa Ricardin piirrosta. Se on pelkistettyä, väripinnat ovat selkeitä ja hahmot eläimiä. “Hahmojen yksinkertaisuus korostaa niiden koomisuutta”, Liégeois sanoo. 30 x 3′ sarjan jaksot ovat lyhyitä, mutta jokaiseen mahtuu runsaasti käänteitä.
The Odd News liittyy pariin Cartoon Forumissa näkyneeseen trendiin. Yksi on sarjakuvan tai kirjan sovitus animaatioiksi, sellaisia hankkeita oli useita. Animaatio saa hyödyntää sitä, että alkuperäisteos on jo tunnettu ja sen maailma sekä visuaalisuus valmiiksi mietitty. Toinen trendi on mustankin huumorin tai puhepainotteisen animaation tekeminen melko pelkistetyllä piirroksella. Tarina tai puhe ovat pääosassa, kuten monissa uusissa sarjakuvissakin. The Broos ja Bitches liittyvät tähän jatkumoon.
Vanhoja taruja taas kirjoittaa uudelleen ranskalainen 20 x 6′ Queerstory. Sen jaksot kuten Ramayana tai Thorin vasara etsivät sukupuolidentitettien moninaisuutta. Viikingeistä löytyy homoja ja Thor esiintyy drag showssa. “Hankkeen perusteluna on edustavuus, kollektiivisen muistimme satujen uudelleen lukeminen”, sanoo tuottaja Karina Si Ahmed. Tähän yhdistyy 1970-luvun mieleen tuova graafinen tyyli ja hieman kömpelöksi jäävä piirros.
“Visuaalinen tyyli on rosoinen, pop ja värikäs”, sanoo ohjaaja Imis Kill. Valmiina on vasta pilotti, kehiteltävää on vielä paljon.
Animaatioltaan poikkeava oli 7 x 13′ ranskalaishanke Michel Club. Se on nukkeanimaatio, jollaisia ei Cartoon Forumissa usein näe. Näytteiden perusteella animaatio on laadukasta, ja se yhdistyy pohdittuun käsikirjoitukseen. Tarina vie saarelle, jossa asuu rauhassa ja yltäkylläisyydessä joukko ihmisiä. Michelit tekevät kaikki työt. Kerran vuodessa he pääsevät palkkioksi mutakylpyyn. Se imaiseekin heidät kierrätettäviksi.
Yksi Michel pelastuu ja jää asumaan ihmisten kylään sekä ystävystyy 11-vuotiaan tytön kanssa. Kysymykset alkavat virrata.
Juoni kuulostaa perustarinalta etuoikeutetuista ja raatajista, mutta se on toteutettu älykkäästi. Animaatio on osaavaa eikä korosta asetelman dramaattisuutta, pikemminkin toteaa. Ihmisten asunnot muistuttavat rantalomakohteen hotelleja. “Halusimme luoda lomakylän tunnelman väreineen”, ohjaaja Paul Mas sanoo. Tavoite onnistuu, ihmisten elämän raukeus näkyy. Samoin Michelien kova työ tehtaissa ja muualla.
Kaikki tämän artikkelin esimerkit ovat ranskalaishankkeita. Onko Cartoon Forum ainoastaan ranskalaistapahtuma? Ei, mutta Ranska on animaation ehdoton valtamaa Euroopassa. Hankkeista tuli 36 Ranskasta, liki puolet. Sitä seurasivat Irlanti 7 hankkeella ja Italia kuudella. Armeniasta, Georgiasta ja Moldovasta nähtiin nyt ensimmäistä kertaa oma hanke.
Määrä muuttuu laaduksi Ranskan animaatiossa. Kun kyse on kokeilevasta, rajatulle yleisölle tehtävästä tai sisällöltään purevasta hankkeesta, se tulee hyvin usein Ranskasta. Animaatiolla on maassa niin laaja katsojakunta, että suppeatkin yleisöt ovat suomalaisittain suuria.
Seuraava Cartoon Forum pidetään Toulouse’ssa 15 – 18.9.2025.
Heikki Jokinen
Animaatiokilta © 2020. All Rights Reserved.