Pohjoismainen elokuva näkyi vahvasti maaliskuun Cartoon Moviessa Bordeaux’ssa. Tämä eurooppalaisen teatterianimaation yhteistuotantotapahtuma esitteli 55 tuotannon eri vaiheissa olevaa elokuvahanketta. Jokainen hanke saa aikaa 10 tai 20 minuuttia esittelyynsä, ammattilaiskielellä pitch, ja yleisöksi saapuvat paikalle tulleet rahoittajat, tv-ostajat, levittäjät sekä muut tuottajat ja ammattilaiset. Kaikkiaan Bordeaux’hon kokoontui tänä vuonna 886 osanottajaa.
Pohjoismaisista hankkeista neljä tuli Norjasta, kaksi Tanskasta ja Ruotsista sekä yksi Suomesta. Suomalaishanke, Anima Vitaen Niko – Beyond the Northern Lights, oli niistä hyvässä asemassa: elokuva on valmis alkukesästä ja tulee Suomessa ensi-iltaan 11. lokakuuta nimellä Niko ja myrskyporojen arvoitus. Levittäjän tiedotteen mukaan se on myyty ennakkoon jo yli 80 alueelle eri puolille maailmaa.
Bordeaux’ssa 7,2 miljoonan euron elokuva etsi lisää levittäjiä ja muita yhteistyökumppaneita. Elokuvan ohjaajat ovat Kari Juusonen ja Jørgen Lerdam. Lentävä poro Niko on jälleen keskeisessä osassa, hän on pääsemässä joulupukin pulkan vetäjien kadehdittuun joukkoon. Matkassa on tietysti mutkia: paikasta kilpaileva tyttöporo Stella ja pulkan katoaminen. “Ajattelimme, mikä olisi ikävintä, mikä Nikolle voisi sattua”, sanoo tuottaja Antti Haikala tarinasta. Haikala sanoo, että halusi tehdä tämän tarinan jo vuosia sitten, mutta nyt vasta se oli mahdollista. Tämä on sarjan kolmas elokuva. Bordeaux’ssa esitetyt näytteet kertovat tekijöiden teknisen osaamisen ja kyvyn kuljettaa tarinaa olevan vähintään aiempaa, oivallista tasoa.
Mielenkiintoista on, että pohjoismaisissa hankkeissa pohjoisella luonnolla oli usein oleellinen rooli. Niko lentää Lapin hangilla, norjalaisen Trollfilmin Finding home sijoittuu Dovre-tunturin komeisiin maisemiin ja jopa tanskalainen The Great North Adventure vie katsojat Luoteisväylälle. Nyt emme puhu Lauttasaaresta vaan merireitistä Kanadan ja Alaskan pohjoisrannikolla, jonne Tanskan kuningas Kristian IV lähetti kapteeni Jens Munkin vuonna 1619. Pohjoisiin koivumetsiin johtaa katsojan myös norjalainen The Polar Bear Prince.
Tilaisuuden järjestävän Cartoonin johtaja Annick Maes pohti, että pohjoismaisten elokuvien iso määrä voi olla seurausta vuoden 2022 tapahtuman Nordic Spotlightista. “Samoin kävi Espanjan Spotlightin kanssa”, hän sanoo. Spotlight viittaa tapahtuman teemamaahan tai vastaavaan teemaan. Vuoden teema nousee vahvasti esiin ja yleensä osanotto teemamaastakin kasvaa.
Vahva Ranska
Animaation suurvalta on yhä Ranska. Cartoon Movien 55 hankkeesta ranskalaisia oli 15 ja maan animaatiostudiot olivat mukana monessa muidenkin maiden hankkeista. Vuoden 2022 tilastot kertovat, että Ranskassa tuli tuolloin ensi-iltaan 52 kotimaista pitkää animaatioelokuvaa. Lippuluukuilla ne keräsivät 126,5 miljoonaa euroa. Viennissä animaatio on vahva: sen siivu maan av-tuotannon viennistä kattoi vuonna 2022 peräti 32,7 prosenttia. Vuonna 2021 animaation vienti tuotti 60,8 miljoonaa euroa. Ulkomaisetkin tuottajat luottavat ranskalaiseen osaamiseen. Vuosien 2013 ja 2022 välillä ulkomaisen rahoituksen osuus ranskalaislähtöisissä animaatioelokuvissa oli 25,9 prosenttia. Sama luku muilla elokuvilla oli 16,4 prosenttia. Rahoittajat lähtevät mukaan, vaikka animaatio on kallista. Pitkän animaatioelokuvan budjetti Ranskassa oli toissa vuonna keskimäärin 7,2 miljoonaa euroa ja näytelmäelokuvan 4,5 miljoonaa euroa.
Ranskalainen elokuvakattaus oli nytkin kiinnostava ja monipuolinen. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Alan Gagnol tunnetaan monista Jean-Loup Feliciolin kanssa tehdyistä hienoviritteisistä elokuvista, esimerkiksi Pariisin yöstä ja kissoista kertova Une vie de chat (2010).
Nyt viime vuodet kirjailijan työhön keskittynyt Gagnol oli ensimmäistä kertaa mukana oman hankkeensa kanssa, Dog my Cats! “Tämä on tarina naisesta, joka puhuu kissoille, ja kissat vastaavat”, Gagnol sanoo. “Lapsenlapset, joille hän kykynsä paljastaa, eivät usko.”
“Tarinan keskiössä on perhe. Se siirtää arvoja ja luo siteitä. Kissat ja koirat tuovat tähän oman näkökulmansa. Kuten aiemmissakin elokuvissani, haluan puhua nuorille yleisöille.” Visuaalisesta asusta vastaa monipuolinen kuvittaja ja sarjakuvantekijä Lilas Cognet. “Kun luin tarinan, kiinnostuin heti, vaikka en ennen ole ollut tekemässä animaatiota”, hän sanoo. “Erityisen hienoa elokuvassa ovat valot ja varjot sekä yökuvat – kissathan näkevät pimeässä. Yritän mennä grafiikassa enemmän kuvituksen suuntaan.”
Picasso paossa
Arkisempaan realismiin nojaa Summer in the Hood, ohjaajina Jean-Pascal Zadi ja Louis Clichy. 13-vuotias Kali lähtee kesälomaksi sukulaisten luo Pariisin lähiöön. Siellä hän on kuin kala kuivalla maalla, kaikki on outoa puheesta ja tavoista lähtien. Kalin on pärjättävä vain oman huumorintajunsa avulla. “Tämä on hyvin omaelämäkerrallinen elokuva”, sanoo toinen ohjaajista Jean-Pascal Zadi. Hän on Norsunluurannikolta olevien vanhempien lapsi ja nykyään tunnettu näyttelijä sekä rap-muusikko. “Olen Normandiasta ja vietin kesää Pariisin lähiössä.”
“Elokuvassa on muistumia 1990-luvun kulttuurista sekä hiphopista ja omien afrikkalaisten juurieni vaikutusta. Oli selvä, että teemme tämän animaationa, emme halunneet mitään rajoja tekemiselle. Se antaa täyden vapauden.” Pariisin kesänään Zadi oppi olemaan osa ryhmää. Elokuvan teemoiksi nousevatkin ystävyys, jalkapallo ja musiikki. Kuviltaan elokuva on lähinnä realistinen, ihmisiä kevyesti karrikoiden. “Emme etsineet niinkään näköisyyttä kuin tunnelmaa ja 1990-luvun ranskalaista maailmaa”, sanovat visuaalisuudesta vastaavat tekijät.
Toisen tyyppinen ranskalaishanke on Benoît Lauren ohjaus Picasso in Royan. Toisen maailmansodan alettua taitelija Pablo Picasso pakkaa seurueensa sekä maalausvarusteensa Hispano-Suizaansa ja matkaa rannikolle Royaniin. Hänen tyttärensä Maya ja kumppaninsa Marie-Thérèse Walter asuvat jo siellä. Elämä on rauhaisaa ja Royanin kymmenen kuukauden aikaan syntyy 750 teosta ja tyyli radikalisoituu. Mutta Picassoa vainoavat painajaiset: luovutetaanko hänet Francon fasistihallinnolle Espanjaan, poltetaanko hänen työnsä?
“Nykyään kaikki tietävät Picasson, mutta jos kysytään, missä hän oli sodan aikana, harva tietää. Hän ei lähtenyt maanpakoon”, sanoo tuottaja Catherine Estèves. “Picassosta ja naisista puhutaan myös paljon, mekin kuulimme epäileviä kommentteja aiheestamme. Tämä ei ole elokuva Picassosta ja naisista.” Espanjalainen osatuottaja Jordi Oliva kertoo, että elokuva pohjautuu dokumentoituihin tietoihin. Ajankuvaa haetaan visuaalisella asulla, vaatteiden tyylillä ja miljööllä. “Pariisin taustoihin käytimme Guernican väripalettia, Royanin rantaloman. Piirroksiin haemme käsityön tunnun.” Tuottajat kertovat lisäksi oleellisen tiedon: Picasson kuvien käytöstä elokuvassa on jo sovittu oikeudenomistajien kanssa.
Luuserin tarina
Belgialainen Pieter De Poortere tunnetaan Dickie-sarjakuvan piirtäjänä. Sitä on julkaistu suomeksikin kaksi albumia, Hitlerin poika ja Dickie Hollywoodissa. Nyt hän on ohjaamassa hahmostaan pitkää animaatioelokuvaa. “Dickie on yleismaailmallinen luuseri”, De Poortere luonnehtii hahmoaan. “Hän aloittaa aina hyvin aikein, mutta kaikki päättyy surkeasti. Silti häneen voi identifioitua, koska meissä kaikissa on hiukan Dickietä.” De Poortere on piirtänyt sarjakuvaansa vuodesta 2000, ja elokuva perustuu sarjakuviin. Ne ovat lyhyitä episodeja, mikä näkyy elokuvan rakenteessa. Tarina pidetään koossa uusilla sivutarinoilla, ohjaaja sanoo.
Visuaalisesti elokuvasta tehdään sarjakuvan kaltainen. Pyöreäpäinen viiksekäs Dickie on piirretty selkeällä vahvalla viivalla ja väripinnat ovat yhtenäisiä sekä kompakteja. Viattoman oloinen piirros yhdistyy mustaan huumoriin.
Puolalainen hanke Pale pink on vahvasti sarjakuvavaikutteinen, manga-tyyliin piirretty tarina. “Tämä on satu rakkaudesta ja toivosta”, määrittelee ohjaaja Kuba Mikurda. Tarina yhdisteleekin estotta fantasiaa, tieteistarinoita ja romantiikkaa. Autiolle planeetalle tyttärineen haaksirikkoutunut Kuba pääsee eri käänteiden jälkeen takaisin sairastuneen puolisonsa luo.
“Tämä on minun tarinani, minullakin on tytär”, Mikurda sanoo. “Olen tehnyt dokumentteja, mutta valitsin animaation. Animaatio ei ole minulle mikään kikka eikä rakkaus punch line. Tarvitsemme metaforia ja symboleja.” “Tämä on tarina siitä, kuinka rakkaus johdattaa sinut pois planeetan pimeältä puolelta ja tuo toivoa.” Visuaalinen toteutus seuraa ohjaajan vahvaa visiota. Se fokusoi tunteeseen ja pohjaa anime-elokuviin sekä mangaan.
Ovi auki kustantajille
Tänä vuonna Spotlight-erityisteemana nostettiin esiin yhteistyö kirja- ja lehtikustantajien kanssa. Cartoon on kutsunut heitä paikalle vuodesta 2019, ja nyt osanotto oli erityisen runsas. Tavoitteena on saada hankkeet elämään eri julkaisukanavissa ja -muodoissa. Cartoon siteerasi Wordsratedin tietoja, jonka mukaan kirjoihin perustuvat elokuvat tuottavat keskimäärin 53 prosenttia enemmän kuin alkuperäiskäsikirjoituksiin perustuvat. Goodreads-arvostelusivustolla kirjasta tehdyn elokuvan ensi-ilta nosti kirjan arvostelujen määrää yli tuhannella prosentilla. Tänä vuonna Cartoon Movien 55 hankkeesta 15 pohjautui kirjoihin, joko tekstiin tai sarjakuviin. Vuonna 2020 vastaava luku oli 21.
Cartoonin johtaja Annick Maes näki tämän vuoden hankkeissa nousseen erityisesti esiin kysymykset ihmisen paikasta maailmassa ja suhde eläimiin. “Perhe-elokuvat hallitsevat tarjonnassa. Arvaamattoman taloustilanteen vuoksi tuottajat ovat ehkä varovaisempia.” Perhe-elokuville on yleensä helpointa löytää levitys eri kanavissa. “Aikuisille suunnattuja animaatioita oli nyt vähemmän, mutta uskon lajin yhä kasvavan ja olevan dynaaminen”, Maes sanoo. “Moni nuori lukee sarjakuvaa ja tottuu visuaaliseen kerrontaan.”
Seuraava Cartoon Movie järjestetään Bordeaux’ssa 4-6.3.2025.
Heikki Jokinen
Artikkelin pääkuvassa Niko ja Myrskyporojen arvoitus -elokuvan tuottajat, kuvassa vasemmalla Anima Vitaen tuottaja Timo Lappi ja keskellä tuottaja ja Anima Vitaen perustaja Antti Haikala.
