Eurooppalainen televisioanimaatio monipuolistuu vauhdilla. Aikanaan vain lapsille suunnattujen mittavien sarjojen rinnalla näkyy nykyään runsaasti aikuisille tai teini-ikäisille tarkoitettuja, mitaltaan ja sisällöltään vaihtelevia sarjoja. Tämä näkyi Cartoon Forumissa Toulousessa syyskuussa.

Osallistuin ensimmäistä kertaa eurooppalaisen tv-animaation yhteistuotantotapahtuma Cartoon Forumiin 1993 Skotlannin Invernessissä. Sen jälkeen olen seurannut vuosittaista tapahtumaa lähes aina.

Kehityssuuntia on matkaan mahtunut monia, mutta yksi niistä piirtyi selvästi esiin tänä vuonna Toulousen tapahtumassa: aikuiset ja nuoret ovat tärkeä yleisö. Kun 1990-luvulla heille suunnattuja animaatiosarjoja tehtiin vain poikkeuksellisesti, nyt esitellyistä 80 hankkeesta 11 etsi yleisöään aikuisista ja nuorista aikuisista.

Kohderyhmämäärittelyt ovat tuottajien tekemiä, jotkin perheyleisölle suunnatuista hankkeista voisivat hyvin mahtua nuorten aikuisten kategoriaan. 

Esimerkiksi tanskalaisen A Filmin Mathias Rodrigues Bjerren ohjaama In Jakob we live on sellainen kohderyhmämääritelmästään 12 – 15 vuotta huolimatta. Tuottaja Karsten Kiilerich määrittelikin monenkirjavien hahmojen tahdittaman sarjan “korkeamman tason sosiaalirealismiksi”.

Kulttuuriset erot ovat yhä olemassa: käsitys siitä, mikä on lapsille tai nuorille sopivaa, vaihtelee. Muistan, kuinka vuosia sitten Irlannin television ostaja kehui erästä pohjoismaista lapsille tehtyä tv-sarjaa. Hän kuitenkin sanoi – voipuneen humoristisesti – että sellaista hän ei kuitenkaan voisi koskaan esittää, sarjasta tarvittaisiin “katolinen versio”.

Luusereiden historiaa

Ranskalaishanke Dr Bob esitteli reippaan ja optimistisen psykoanalyytikko Bobin. Kunnallisvaalien lähestyessä hänen puheilleen tulee ehdokkaita ja muita kaupunkilaisia, joita Bob yrittää terapoida. Se kuitenkin sujuu niin ja näin, sillä Bobin periaate on tehdä potilas aina onnelliseksi. “Mutta oheisvahingoin”, tiivistää ohjaaja ja käsikirjoittaja Julien Villanueva.

Jokainen jakso sijoittuu tiukasti Bobin 1950-luvun Yhdysvaltoja muistuttavalle retrohenkiselle vastaanotolle. 52 x 11′ sarjan visuaalisuus seuraa tarkasti valittua tyyliä.

“Lapsena rakastin Muppet-showta, ja se näkyy sarjassa”, Villanueva sanoo. “Rakastin myös psykologiaa.” 

“Niinpä Freud + Kermit = Dr Bob. Tämä sekoitus on on loistava tapa ymmärtää nykypäivän maailmaa”, Villanueva uskoo.

The hall of fail vie luusereiden maailmaan: keitä ovat he, jotka melkein tekivät historiaa? Ranskalaisohjaaja David Freymondin 20 x 4′ ohuella viivalla piirretty sarja esittelee heitä.

Pilottijaksossa näimme “viidennen Beatlesin”, rumpali Pete Bestin. Miehen, joka soitti The Beatles -yhtyessä sen läpimurtoon asti.

Ironinen kerronta selittää, kuinka Best oli tärkeä yhtyeen alkuvaiheessa, mutta erottamisen myötä elämä muuttui mustaksi. Lopulta hän kuitenkin löytää rauhan ja neuvoo muitakin.

Kokonaan mustavalkoinen piirros korostaa kerronnan valon ja varjon jyrkkiäkin vaihteluja. Se on samalla sopiva tausta sarjan mustalle huumorille.

Mangaa monessa muodossa

Mangan ja animen vaikutus uusiin eurooppalaisiin hankkeisiin näkyi vahvana Cartoon Forumissa. Moni niistä otti Japanista visuaalisia, kerronnallisia tai tarinaan liittyviä vaikutteita.

Keiko and the floating world sijoittuu kokonaan Japaniin. Florent Gratteryn ohjaama ranskalaishanke kertoo Fukishiman ydinvoimalaonnettomuuden seurauksista. Tokion kalatorilla työskenteleva Keiko matkaa Fukushimaan etsimään onnettomuudessa kadonnutta ystäväänsä.

Tarina muuttuu fantasiaksi: Keiko kohtaa puhuvan jättiläiskarpin ja onnettomuuden tuomat mutaatiot näkyvät ihmisissä. Eräänlainen Godzillan perustarina siis, toki tyylikkäästi tehtynä ja todellisuuteen sidottuna. “Fukushima oli sukupolvemme Tšernobyl”, tuottaja sanoo.

Huolella tehty hanke on visuaalisesti ranskalaisen tyylin ja mangan jälkeläinen. Tekeillä on vain yksi 26′ tv-spesiaali. Budjetti on poikkeukselllisen suuri, 800 000 euroa.

Fantasiaa horrorilla ja scifillä maustettuna liittyy toiseenkin aikuiskatsojille suunnattuun hankkeeseen, romanialaissarjaan Karma. Piirros ja miljöö yhdistävät retrohenkisyyttä  mangavaikutteisiin hahmoihin.

Dan Panaitescun ohjaama 6 x 13′ sarja kertoo 11-vuotiaasta pojasta, joka voi taikakalun avulla rankaista ihmisiä, jopa tappaa heidät. Tuloksena on hiukan sekavan oloinen, vahvasti kyllästetyillä väreillä kuvitettu sarja.

“Haluamme kertoa nuorille, että heillä on valtaa muihin, ja että voitte käyttää sitä hyvään tai pahaan”, sanoo tuottaja Anca Damian.

Dreamland perustuu suoraan ranskalaiseen, Reno Lemairen piirtämään manga-sarjaan. Se on ilmestynyt vuodesta 2006 ja kirjoja on myyty yli 600 000. Nyt tekeillä on 10 x 22′ animaatiosarja, joka perustuu sarjakuvan 19 ensimmäiseen jaksoon.

Dreamlandissa pelot muuttuvat supervoimiksi, ja sinne päähenkilö Terencekin matkaa. Hänen äitinsä kuoli liekkeihin, siksi Terence pelkää tulta. Dreamlandissä hän hallitsee sitä.

Ohjaaja Johanna Celse kertoo ihailleensa tätä sarjakuvaa teininä. “Haluan tehdä tämän kuten mangaa tehtiin 15 vuotta sitten. Emme tee uutta mangaa.”

Hamsterit ja toinenkin poikapari

Fucking cat -sarjan kohderyhmää ovat lemmikkien omistajat. Isännän ja kissan ikuisesta kamppailusta kertova 30 x 2′ ranskalaissarja on liki inhorealistinen kuvaelma siitä, kuka kotona määrää kaapin paikan.

“Kissat vihaavat ihmisiä, mutta ovat riippuvaisia heistä – skitrofreeninen tilanne”, kuvaa sarjan perusasetusta ohjaaja Christophe Gautry. Sarjan kissa Moustique on vaativa, töykeä ja itsetietoinen.

Sarja perustuu belgialaisen Stéphane Lapussin sarjakuvaan Putain de chat. Sitä on ilmestynyt jo kymmenen albumia. Selkeä mustavalkoinen viivapiirros siirtyy sellaisenaan animaatioon.

Lapuss kertoo puhuvansa sujuvasti kissaa ja pystyvänsä siksi kääntämään kissan puheen. “Tämä sarja kertoo arjesta kissan kanssa. Se ei ole aivan söpöä”

Belgialaisen Laura Janssensin sarjakuvaan perustuva Hamsters tutustuttaa meidät Philippe ja Giovanni -hamstereiden arkeen. 13 x 5′ sarja sai alkunsa pilapiirroksista pandemia-ajan vessapaperin hamstraajista.  

“Tyyli näyttää söpöltä, mutta sisälltö on hiukan poikkeavaa”, tuottaja Stef Wouters sanoo. Hamsterit ovat poikapari ja heillä on ystävinä muun muassa masentunut sammakko ja instagram-kissa.

Toinen poikapari löytyy kreikkalaishankkeesta My superhero husband. Se ponkaisi Cartoon Forumiin viime vuoden Cartoon Springboardista, uransa alussa oleville tarkoitetulta kurssilta.

Tekijät Alex Tagali ja Mikaela K. Deligianni sanovat 10 x 22′ sarjaa romanttiseksi komediaksi ja toimintaelokuvaksi. Hahmovetoisessa sarjassa on kirkkaat värit ja perinteisen oloinen piirros.

Tarina kiertyy pääparin arjen ympärille. Supersankari suojelee kaupunkia dinosauruksilta ja laavahirviöiltä, kotona hänen puolisonsa ylläpitää romanttista tunnelmaa.

Eläimet oikeudessa

Ranskalaispiirtäjä Douglas Cavannan tyyli on mitä trendikkäintä. Se yhdistää underground-henkeä yksityiskohtia ja pieniä hahmoja viliseviin kuviin.

Gustave-sarjan päähahmo on samanniminen ankka, joka asuu Multicityssä. Siellä vallitsee kapitalismi räikeimmillään ja sieltä löytyvät kaikki paheet sekä surkeudet. Likaisessa kaupungissa hallitsevat ahneus ja julmuus.

Cavannan ja Jeremy Barlozzon ohjaama sarja 20 x 5′ tursuaa väkivaltaa joka muodossa eli tekee siitä liioittelullaan niin sanotusti hauskaa. Gustave on kuitenkin ikuinen optimisti, joka kuuntelee norsu-ystäväänsä Pedroa ja rakastuu aggresiiviseen Jennyfer-jänikseen.

Gustaven kohdeyleisö lienee selkeä, mutta lopultakin aika suppea.

The Animal court on 26 x 3’30” ranskalaisarja, jota markkinoitiin koko perheelle, mutta se viehättänee erityisesti varttuneita perheenjäseniä. Lähtökohta on nokkela: joka jaksossa viedään eläimiä tuomioistuimeen. Syyttäjä syyttää niitä ja puolustusasianajaja puolustaa. Tämä tarjoaa näkökulman siihen, että asiat ovat usein aika monitahoisia.

Sarjan vahvuus on ohjaaja Jean-Baptiste Bachin luomassa visuaalisessa ilmeessä. Retrotyylinen, 1960-luvun yhdysvaltalaisen kuvituksen mieleen tuova piirros toimii yhdellä tai korkeintaan kahdella lisävärillä ja jättää taustan pois. Kerronta sisältää asiaa huumorin varjolla.

Suomalaishanke hevostalleilta

Kuten yltä jo näkyy, Ranska hallitsee Euroopan animaatiomarkkinoita. Cartoon Forumin 80 hankkeesta ranskalaisia oli nyt 37. Toiseksi eniten tuli Espanjasta, kahdeksan. Irlannista ja Saksasta tuli molemmista kuusi, Italiasta viisi. 

Suomalaishankkeita nähtiin yksi, koska hankkeet luokitellaan pääasiallisen tuotantomaan mukaan. Helsinkiläinen Ferly on Star Stable: Mistfall -sarjan päätuottaja. Tämä 26 x 22′ sarja perustuu ruotsalaiseen hevosaiheiseen Star Stable puhelin- ja verkkopeliin.

Ferlyn Tuomas Sorjamaa kertoi Toulousessa, että pelin Tiktok-videoita on katsottu yli kaksi miljardia kertaa ja pelillä on yli 25 miljoonaa käyttäjää. Peliin pohjautuvia Sielunratsastajat-kirjoja on julkaistu useita suomeksikin.

Cartoon Forum kasvaa yhä, Britannian poisjäämisestä huolimatta. Nyt osanottajia oli peräti 1 074 kaikkiaan 40 maasta. Heistä oli puolet miehiä ja puolet naisia – tämäkin kertoo muutoksesta aiemmin kovin miehisellä alalla.

Tällä osanottajamäärällä Cartoon Forum alkaa olla jo suorituskykynsä ylärajalla. “Suuri osanottajamäärä ei ole meille tavoite, oleellista on ostajien määrä”, sanoo tapahtuman järjestävän Cartoonin johtaja Annick Maes. Ostajia saapui Toulouseen 292.

Nyt esitettyjen hankkeiden yhteisbudjetti oli 367,2 miljoonaa euroa eli keskimäärin 4,5 miljoonaa euroa hankkeelta. Valmiin tuotannon keskimääräiseksi minuuttihinnaksi tulisi 12 815 euroa minuutilta.

Kaikki hankkeet eivät toteudu, mutta todennäköisesti noin puolet. Cartoon laskee, että 1990 alkaneessa Cartoon Forumissa esitellyistä hankkeista 922 sai rahoituksen. Näiden hankkeiden yhteisbudjetti oli 3,95 miljardia euroa.

Cartoon sopi nyt, että kolme seuraavaa Cartoon Forumia järjestetään edelleen Toulousessa. Ensi vuonna Cartoon Forum pidetään 18 – 21. syyskuuta 2023.

Heikki Jokinen