Naiset ovat pitkään jääneet vähälle huomiolle taiteen ja tieteen historiaa kirjoitettaessa. Viime aikoina vinouma on alkanut korjautua: naistaiteilijoiden ja tieteessä kunnostautuneiden naisten elämästä ja työstä valmistuu enenevästi uusia kirjoja, sarjakuvia ja dokumenttielokuvia.
Kehitys alkaa näkyä jo animaatioelokuvassakin. Maaliskuussa Bordeaux’ssa järjestetty pitkän eurooppalaisen teatterianimaation yhteistuotantotapahtuma Cartoon Movie nosti esiin monta vahvaa naista, niin dokumentaarisissa elokuvissa kuin sepitteissäkin.
Muslimifeminismin pioneeri
Erityisen mielenkiintoinen hanke on Sultana’s dream. Espanjalainen tuotanto perustuu benglilaisen kirjailija Rokeya Hosseinin (1880 – 1932) kirjaan Sultana’s dream (1905). Se kertoo Ladylandista, maasta jossa miehet on suljettu kokonaan pois julkisesta elämästä.
Ja kaduiltakin: miehethän ovat uhkana naisille, ei päin vastoin. Siksi on perusteltua sulkea miehet sisään koteihin, ei naiset. Kun naiset tekevät työt, työpäivä on lyhentynyt kahteen tuntiin – miehet tärväsivät työpäivästään kuusi tuntia tupakoimiseen.
Feministisen kirjoittamisen lisäksi Rokeya Hossein oli monipuolinen yhteiskunnallinen toimija. Hän perusti Kolkatan ensimmäisen muslimityttöjen koulun 1910. Hänen syntymäpäivänsä on virallinen juhlapäivä Bangladeshissä.
Euroopassa Rokeya Hossein on kuitenkin melko tuntematon. Elokuvan ohjaaja Isabel Herguera kertoo, että hän löysi tämän kirjan kirjakaupasta Amsterdamissa 2012. Kirja innosti, ja elokuvahanke alkoi kypsyä.
Monta eri tekniikkaa
“Aluksi järjestimme Ahmedabadissa lasten työpajoja sekä haastattelimme naisia Intiassa”, Herguero sanoo. Näin nykyarki alkoi limittyä kirjan kuvaamaan aikaan.
Elokuvassa espanjalainen Inez löytää Hosseinin kirjan. Hän innostuu siitä ja matkustaa Intiaan. Siellä hän ystävystyy paikallisen naisen kanssa ja kiertää Hosseinin jalanjäljillä.
Visuaalisesti elokuva on monitahoinen. Inezin sisäinen matka kuvataan vesiväreillä, jälki on jopa hiukan luonnoskirjamainen. Hoseinin osuus tehdään pala-animaationa ja silueteilla, ohjaaja sanoo.
Intian työpajoista elokuvaan saatiin idea käyttää perinteistä iholle tehtävää hennamaalausta muistuttavia kohtauksia. Eräässä niistä Ladylandiin tulleelle vieraalle kerrotaan se, miksi miehiä ei näy, he ovat ujoina kotona.
Näytteiden perusteella valitut visualisoinnit onnistuivat. Vesivärillä tehdyt kohtaukset ovat jopa poikkeuksellisen tyylikkäitä. Tyylikkyyttä lisää se, että elokuvassa puhutaan useita kieliä.
Hanke on jo rahoitettu, eli elokuva valmistuu. Bordeaux’hon tuottajat saapuivat etsimään kansainvälistä levitystä. Ensi-ilta tähdätään San Sebastianin elokuvafestivaalille 2023.
Kasvokirurgian edelläkävijä
Toinen meille tuntemattoman naisen elämään liittyvä elokuva on ranskalaistuotanto Suzanne. Se kertoo plastiikkakirurgian pioneeri Suzanne Noëlistä (1878–1954). Hän kehitti ensimmäisenä Ranskassa kauneusleikkausten menetelmiä ja aloitti leikkaukset 1916.
Tällöin tarve oli toinen: hän korjasi sodassa vammautuneiden sotilaiden kasvoja. Sodan jälkeen Noël ei saanut lääkärin tointa ja perusti oman klinikan. Se teki hänestä aikanaan erittäin tunnetun ja arvostetun.
Työnsä ohella Noël oli vankkumaton naisten äänioikeuden ajaja. Hänen hatussaan oli aina näkyvä “haluan äänestää” -teksti kultaisin kirjaimin.
Elokuvan tarina alkaa Rio de Janeirossa 1952 naisten kongressissa, jossa Noël puhuu. Kerronta johdattaa katsojan hänen elämänsä käänteisiin, henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin kahden aviomiehen ja oman lapsen kuoltua sekä toiseen maailmansotaan, jossa hän joutui leikkaamaan Gestapon kiduttamien vankien kasvoja.
“Haluamme yhdistää animaation ja dokumentin”, sanoo graafisesta suunnittelusta vastaava Anaïs Caura. “Sukellamme arkistoihin ja täydennämme niitä. Taustalla voi olla oikea valokuva, sijoitamme hahmot siihen ja tausta maalataan uudelleen.”
Tulos on visuaalisesti mielenkiintoinen: kepeä, taustan yksityiskohdat himmentävä ja omaan aikaansa kiinnittyvä.
Naiset ja kuvataide
Un mundo propio (A World of Their Own) on espanjalainen, Carmen Cordoban ohjaama yhä kehittelyvaiheessa oleva elokuvahanke naisten tiestä taiteen tekijöiksi.
Toinen käsikirjoituksen laatija Marisa Simon-Moore kertoo elokuvan taustan löytyvän hänen käynnistään Madridin Reina Sofia -museossa. Se keskittyy 1900-luvun taiteeseen.
“Näin museossa naispuolisen avantgarde-taitelijan taulun. En ollut koskaan kuullut hänestä ja aloimme miettiä naisten pääsyä taiteeseen.”
Simon-Moore kertoo laskeneensa Madridin tunnetun Prado-museon taulut: niitä oli 1 160, joista kuusi oli naisten maalaamia. Havainto johdatti tutkimaan naismaalareiden historiaa.
Vuoteen 1929 asettuva tarina kertoo Emiliasta, joka haluaa kuninkaalliseen taideakatemiaan, Simon-Moore sanoo. “Sisäänpääsy on vaikeaa, koska Emilia ei osaa ihmisen piirtämisen tekniikkaa. Naisia ei siihen aikaan päästetty piirustussaliin.”
Emilia menee kuitenkin pääsykokeeseen, provosoivasti keltaisessa puvussa. Hän ei pääse sisään, mutta jää Madridiin, tekee hanttitöitä ja maalaa.
Voimaa Emilia löytää muista marginaaliin jätetyistä naisista. Hän osallistuu Lyceum Clubiin sekä Residencia de Señoritas -ryhmästä, joka koostuu Espanjan ensimmäisistä yliopistoihin hyväksytyistä naisista.
Perinteinen piirrosanimaatio
Ohjaaja Carmen Cordoba sanoo, että elokuvan visuaaliseen asuun on haettu ajankuvaa 1920-luvun taiteesta ja valokuvista. Animaatio on kuitenkin perinteisen piirrosanimaation oloista, ehkä vastapainona tarinalle. Värit ovat kirkkaat.
Piirros on pohjimmiltaan realistista, erityisesti miljöökuvaus. Realismiin on lisätty kevyttä kaunistelua. Kuvista tarinan taistelunhalu ei nouse välittömästi esiin, mikä saattaa madaltaa kynnystä mennä katsomaan elokuva.
“Tämä on elokuva Emiliasta ja kaikista niistä naisista, jotka kieltäytyivät kulkemasta polkua, joka heille oli varattu”, Carmen Cordoba sanoo.
Angolan naiset
Naisten vahva rooli nousi esille monessa muussakin elokuvahankkeessa. Jo valmis portugalilaisen José Miguel Ribeiron ohjaama Nayola oli niistä visuaalisesti ja tarinaltaan poikkeuksellisen vahva.
Mia Couton ja Eduardo Agualusan näytelmään perustuva elokuva kertoo kolmen sukupolven naisista Angolan sisällissodassa. Kaksi aikatasoa risteää: yhdessä Nayola kiertää etsimässä sisällissodassa kadonnutta miestään ja toisessa hänen tyttärensä elää nykyajassa vanhempiaan kaivaten isoäitinsä kanssa.
Ribeiro sanoo halunneensa nostaa esille naisten aktiivista osallistumista Angolassa. Moni lähti taistelemaan sisällissodassa ja sodan jälkeen naisten vastuu ei ole ollut sen vähäisempi.
Elokuvan tunnelma on vahva ja otteessaan pitävä. Kuvat ovat hiukan kuvitusmaisia ja onnistuneesti tyyliteltyjä. Yksityiskohtia ei ole paljoa, mutta ne korvataan väreillä, Afrikan lämmöllä sekä päivän kirkkaudella ja yön pimeydellä.
Elokuvaa aikuisille
Nyt 24. kerran järjestetty, vuosittainen Cartoon Movie esitteli tällä kertaa 57 tuotannon eri vaiheissa olevaa pitkää animaatiohanketta 19 eurooppalaisesta maasta. Kaikki niistä eivät yllä valmiiksi asti, mutta pääosa kuitenkin.
Pituutta niillä olisi yhteensä 77 tuntia ja yhteenlaskettu budjetti on 266,3 miljoonaa euroa.
Tapahtuman järjestävän Cartoonin johtaja Annick Maes sanoo, että aikuisille suunnattujen elokuvahankkeiden määrä kasvaa yhä.
“Tämän vuoden 57 hankkeesta 37 prosenttia oli aikuisille ja nuorille aikuisille suunnattuja”, Maes kertoo. “Se on enemmän kuin viime vuonna.”
Cartoon laskee, että vuodesta 1999 järjestetty tapahtuma on auttanut rahoituksen hankkimisessa 426 pitkään animaatioelokuvaan. Niiden yhteinen budjetti on 2,8 miljardia euroa.
Katse pohjoiseen
Tämän vuoden tapahtuman erikoispiirre oli kaikkia aikaisempia tapahtumia suurempi pohjoismainen osallistuminen. “Cartoon Moviessa ei ole koskaan ollut näin paljon pohjoismaisia osallistujia, yli 60”, sanoi norjalainen tuottaja Kristin Ulseth.
Syynä oli tapahtuman pohjoismainen fokus tänä vuonna. Joka tapahtumassa kiinnitetään erityishuomio johonkin maahan tai alueeseen, ja nyt vuorossa oli Pohjola.
Esitellyistä hankkeista alueelta tuli kahdeksan. Niistä viisi oli norjalaisia, yksi Islannista ja kaksi Suomesta. Mukana olleet suomalaishankkeet olivat Herra Hakkarainen ja Niko.
Osallistujia tapahtuma keräsi 913, joista 83 seurasi sitä verkossa. Kaikkiaan osallistujia tuli 42 maasta.
Seuraava Cartoon Movie järjestetään Bordeaux’ssa 7-9.3.2023.
Heikki Jokinen
